< Etusivulle

Rytmi, rytmitaju ja rytmin tunnistaminen

"Rytmiä on vaikea opettaa, sen voi vain vapauttaa. Rytmi on elämää. Rytmi on aktiivista ja se on kielen, musiikin ja liikkeen yhteistä energiaa."
- Orff -

Syke

Syke on tasaisin väliajoin toistuva tapahtuma. Esim. sydämen pulssi ja metronomin tikitys.

Musiikin perussykkeeksi voimme kutsua sitä tasaista pulssia, jota tekee mieli naputtaa, taputtaa tai hytkyä musiikkia kuunnellessa, tuottaessa tai ajatellessa. Perussykkeiden iskujen tiheyksissä, tempoissa, on kappaleiden välisiä eroja, mutta jos musiikissa ylipäätään on pulssi, se on pääsääntöisesti tasainen. Pientä tempon elämistä (agogiikkaa) voi kuitenkin tapahtua.

Kappaleen perussyke muodostaa rytmisen hierarkian alimman tason, jonka varaan muut kappaleen rytmiset tasot rakentuvat. Syke jatkuu soittajan ja kuulijan mielessä myös tauon aikana. Musiikin syke ei ole puhtaasti fysikaallinen ilmiö vaan osittain ihmismielen tuote.

Sykkeestä voi laskea sykkeen tiheyden. Musiikissa tätä tiheyttä sanotaan kappaleen tempoksi.

Musiikkikappaleen sykettä voitaisiin kutsua kappaleen perussykkeeksi.

Musiikissa perussykkeen yksikkö on isku.

Rytmi

Rytmi = Ajassa säännöllisesti toistuva tapahtuma tai sarja.

Rytmi voi olla tiukan säännöllistä (syklistä, metristä) tai epäsäännöllistä (asyklistä).

Rytmi liittyy ihmisen elämään joka päivä. Rytmiä löytyy työnteosta, kävelystä, tanssista, hengityksestä ja musiikista.

Luonnossa on paljon rytmiä. Esimerkiksi vuodenajat seuraavat tiettyä säännönmukaista rytmiä. Kerronnassa (esim. kirja tai elokuva) on myös oma rytminsä.

Seura- ja kilpatanssissa musiikin rytmillä tarkoitetaan yleensä säännöllistä (syklistä, metristä) rytmiä, jota sanotaan kappaleen perusrytmiksi.

Musiikin perusrytmi

Syke on musiikin perusta, mutta monotoninen syke ei houkuttele esim. tanssimaan. Tarvitaan painollisten ja painottomien iskujen vaihtelua.

Vahvojen ja heikkojen iskujen muodostama kuviota ja sen säännöllistä toistumista kutsutaan musiikin perusrytmiksi (metriksi). Perusrytmi on pelkistetty kaava kappaleen rytmistä

  • Kaksijakoisessa musiikin perusrytmin kuvio on kahden iskun mittainen
    1. isku painollinen, 2. isku painoton [kuva] [ääni]

  • Nelijakoisen musiikin perusrytmin kuvio on neljän iskun mittainen:
    1. isku painollinen, 2. isku painoton, 3. isku osapainollinen. 4. isku painoton [kuva] [ääni]

  • Kolmijakoisen musiikin perusrytmin kuvio on kolmen iskun mittainen:
    1. isku painollinen, 2. ja 3. isku painoton [kuva] [ääni]

Musiikin perusrytmin yksikkö on tahti.

Perusrytmi = tahtilaji

Luonteenomainen rytmi, eli musiikin lajille luonteenomaiset rytmitykset eivät kuulu perusrytmiin.

Metri

Rytmistä puhuttaessa käytetään joskus myös termiä metri. Metrillä tarkoitetaan tahtia ja metrisellä rytmillä tahtilajia, eli vahvojen ja heikkojen iskujen säännöllisistä kuvioista muodostuvaa musiikin perusrytmiä.

 

Rytmitaju

Rytmitaju tarkoittaa rytmin hahmotuskykyä, eli rytmin hahmottamista esimerkiksi musiikista. Useimmiten rytmitajuun sisällytetään myös kyky liikkua musiikin rytmiin, mutta tällä sivulla rytmitajua ja liikerytmikykyä käsitellään erillisinä kykyominaisuuksina.

Rytmitaju on yksi musikaalisuuden osa-alue. Musikaalisuuden fysiologista mekanismia ei ole vielä kyetty selittämään. On kuitenkin todennäköistä, että musiikillinen lahjakkuus perustuu joukkoon erilaisia havaintojärjestelmään ja muistiin liittyviä kykyominaisuuksia, joiden määrää säätelevät yksilön sisäiset geneettiset taipumukset. Musiikin rakenteen havaintotarkkuus voitaneen tulkita osittain opituksi, osittain geneettisesti perityksi kyvyksi käsitellä ja hahmottaa ääni-informaatiota. Musikaaliset kyvyt ovat siis eriasteisia, ihmisen kuulojärjestelmään ja tietoiseen tajuntaan liittyviä, kehittyviä kykyominaisuuksia.

Rytmitaju on siis kyky samaan tapaan kuin vaikkapa matemaattiset, kielelliset tai taiteelliset kyvyt. Toisilla kyky on vahvempi kuin toisilla, mutta paneutumalla asiaan ja harjoittelemalla jokainen voi kehittää kykyjään.

Seura- ja kilpatanssissa rytmitajulla tarkoitetaan yleensä kappaleen perusrytmin ja karaktäärisen rytmin hahmottamista ja kykenevyyttä liikkua suhteessa siihen.

Rytmitajun kehittyminen

Alle vuoden ikäisten vauvojen parissa tehtyjen tutkimusten mukaan musiikilliset kyvyt ovat ainakin osittain synnynnäisiä. Vauvojen rytmitajua voidaan mitata heidän aivotoiminnastaan. Aivosähkökäyrästä voi nähdä, että vauvat sekä seuraavat kuulemaansa rytmiä että yllättyvät, kun musiikki yhtäkkiä vaimenee.

Musiikilliset kyvyt, (kuten kahden erikorkuisen äänen erottelukyky, sävelmuisti, sointujen erottelukyky tai rytmin erottelukyky), ovat lapsella voimakkaassa kehitysvaiheessa aina noin kaksitoistavuotiaaksi asti.

Viiden vuoden ikä näyttäisi olevan tärkeä rytmin omaksumisessa. Tällöin lasten rytmikäytös alkaa muistuttaa kulttuurissa vakiintuneita muotoja. Perusrytmiikan omaksuminen, eli tasa- ja kolmijakoisen erottaminen toisistaan, on yksi tärkeä vaihe rytmisessä kehityksessä.

Toinen herkkyyskausi on 9-11-vuotiaana, jolloin olisi mielekästä antaa mahdollisimman paljon harjoitusta eri rytmeistä ja tempoista.

 

Liikerytmikyky

Termeillä rytmikyky, rytmityskyky ja liikerytmitaju tarkoittetaan suurin piirtein samaa asiaa.

Jokaisessa liikkeessä on jonkinlainen rytmi. Rytmikyky liittyy liikkeen ajoittamiseen.

Koordinointikyky ja liikerytmitaju liittyvät läheisesti toisiinsa. Yksilöllä voi olla hyvä rytmitaju, mutta koordinoinnin heikkouden takia hän ei saa sitä ilmi liikkeissään. Koordinointikyky on kykyä tuottaa ajan-, tilan- ja voimankäytöltään kulloinkin tarkoituksenmukaisin liike ja jäsentää nämä liiketekijät harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Rytmikyky tarkoittaa kykyä löytää liikkeiden tarkoituksenmukainen rytmi, kykyä ajoittaa liikkeet ja liikkuminen. Musiikin mukaan tanssiminen tai luisteluhiihdon rytmin löytäminen edellyttävät rytmikykyä. Rytmi on mukana kaikessa liikkumisessa, esimerkiksi kävelyssä, joten täysin rytmikyvytöntä ihmistä ei ole olemassa.

Rytmikykyä voi heikentää "ylitreenattu" keho, yliaktiivinen lihaksisto, kestojännitys, nivelten jäykkyys ja lihaksiston elastisuuden puute, alentunut lihasjänteys sekä psyykkinen jännitys (esim. pelko ja liikunnallinen alemmuuden ja epävarmuuden tunne).

Tanssissa rytmissä pysymisen helppous tai vaikeus riippuu osin siitä, kuinka paljon huomiota tanssijan täytyy kiinnittää liikkeisiin. Kun liikkeet alkavat sujua rutiinilla, osa tanssijan mentaalisesta kapasiteetista vapautuu ja on tarvittaessa käytettävissä rytmin seuraamiseen.

Rytmiin tanssiminen

Musiikin rytmissä tanssiminen edellyttää sekä rytmitajua että rytmikykyä; taitoa yhdistää oma liike siihen mitä kuulee. Musiikin ja liikkeen yhdistämistaito on kykyä hahmottaa musiikin peruselementtejä, kykyä liikkua musiikin mukaan, rytmittää liikettä ja ohjata liikettä musiikkiin ohjeita ennakoiden. Tämä taito on edellytys sujuvalle tanssimiselle.

Paritanssissa rytmiin tanssimisella tarkoitetaan yleensä tanssimista suhteessa kappaleen perusrytmiin ja luonteenomaiseen rytmiin.

Nelijakoiseen musiikkiin tanssittavissa lavatanssilajeissa*:
- nop-nop-askelpari kestää yhteensä kaksi iskua ja osuu tahdin 1-2- tai 2-3-iskuille
- hidas askel kestää kaksi iskua ja alkaa tahdin 1- tai 3-iskulta
- tuplahidas kestää 4 iskua, alkaen myöskin tahdin 1- tai 3-iskulta.
(*Poikkeuksena cha-cha, jonka "nop-nop"-askeleet osuvatkin iskuille 2-3, sekä kilparytmityksinen rumba, jossa "hidas" askel osuu iskuille 4-1, ja nop-nop-askelpari iskuille 2-3).

Tämän raamin sisällä erilaiset rytmileikittelyt (rytmityksen viivästykset ja kiihdytykset) ovat tanssissa mahdollisia ilman vaaraa musiikin perusrytmin kadottamisesta tai välirytmiin putoamisesta. Askelta voi viivyttää n. puolen iskun verran, mutta yleensä askellusta ei kiihdytetä niin paljon, että askel osuisi maahan ennen iskua.
Välirytmiin tanssiminen tarkoitaa sitä, että em. elementit alkavatkin perusrytmin heikoilta, tahdin 2- tai 4-iskuilta.

Tanssiurheilun kilpailusäännöissä musiikin rytmissä tanssiminen ja perusrytmin noudattaminen on erikseen määritelty. Musiikin rytmissä tanssiminen tarkoittaa askelluksen osalta painonsiirtojen tapahtumista samanaikaisesti musiikin iskujen kanssa. Perusrytmin noudattamisella tarkoitetaan kyseiseen tanssiin kuuluvien askelten suorittamista oikeilla iskuilla ja niin että ne ovat oikean kestoisia (esim. hitaat ja nopeat askeleet) ja kestoltaan oikeassa suhteessa keskenään (esim. jiven chassén 3/4+1/4+1-jako).

Rytmin tunnistaminen musiikista

Sävelteosten muodon ymmärtäminen perustuu siihen, että tietyt musiikilliset ilmiöt seuraavat toisiaan sellaisella tavalla, jonka kuulija pystyy muistinsa avulla hahmottamaan.

Musiikin perusrytmi hahmotetaan perussykkeestä ja tanssien askelrytmitykset tanssitaan suhteessa perusrytmiin.

Rytmin hahmotuksen vaiheet:
1. Perussyke
2. Perusrytmi
3. Tahtilaji
4. Tahtiparit

1. Ensimmäiseksi kappaleesta kannattaa pyrkiä hahmottamaan sen perussyke

  • Musiikin perussykkeeksi kutsutaan sitä tasaista pulssia, jota tekee mieli naputtaa tai hytkyä musiikkia kuunnellessa
  • Musiikissa on paljon kaikenlaisia ääniä, joista läheskään kaikki eivät osu perussykkeelle
    • Kappaleessa on yleensä perussykettä pienempiä rytmisiä elementtejä, mutta korva ei koe niitä perussykkeeksi joko siksi, että ne ovat liian tiheässä tai siksi, että ne eivät ole tarpeeksi säännöllisiä
  • Perussyke kulkee suurin piirtein saman tempoisena läpi koko kappaleen
  • Perussykkeen yhtä sykähdystä sanotaan iskuksi
  • Lue perussykkeestä tarkemmin tältä sivulta kohdasta Syke
2. Kun perussyke on löytynyt, olisi hahmotettava kappalesta sen perusrytmi, eli millainen painollisten ja painottomien iskujen vuorottelu perussykkeessä on:
onko musiikki tasajakoista, eli joka toinen isku on painotettu, vai onko musiikki kolmijakoista, eli joka kolmas isku on painotettu.
  • Painollisen ja painottoman iskun voi erottaa esim. siitä, että painolliset iskut soitetaan keskimäärin matalaäänisemmillä rytmi-instumenteilla kuin painottomat iskut
    • Toisissa kappaleissa tämä kuuluu selvemmin kuin toisissa. Esim. valssi- ja foksimusiikissa tämä toteutuu selvimmin. Foksimusiikkia voidaan siis kuvailla esim. hokemalla "bum-tsi-bum-tsi..." (tasajakoinen) ja valssia hokemalla "bum-tsi-tsi-bum-tsi-tsi" (kolmijakoinen).
    • Painollista iskua ei välttämättä aina soiteta voimakkaimmin. Joissain tanssimusiikin lajeissa korostetaan vahvasti painottomia iskuja (esim. nelijakoisessa siis 2. ja 4. iskua), mutta tämä korostus tapahtuu yleensä aina jollain korkeaäänisemmällä instrumentilla -> "tsi".
  • Lue perusrytmistä lisää tältä sivulta kohdasta Musiikin perusrytmi

Hahmottaminen saattaa tapahtua myös päinvastaisessa järjestyksessä: Ensin havaitaan painolliset iskut ja sen jälkeen pystytään tarkastelemaan, tuleeko painollisten välissä yksi vai kaksi painotonta iskua.

Kappaleen sykkeen (=tempon) ja tasa/kolmijakoisuuden löytäminen riittää jo varsin pitkälle, jos rytmissä tanssimisesta puhutaan

  • Esim. foksissa ja tangossa hitaat askeleet osuvat aina painollisille iskulle ja ensimmäinen nopea askel painolliselle ja toinen nopea painottomalle iskulle.
  • Valssin perusaskeleen ensimmäinen askel osuu aina painolliselle iskulle.

3. Seuraava vaihe on tunnistaa musiikista sen varsinainen perusrytmi eli tahtilaji:
tunnistaa tasa- ja kolmijakoisuuden lisäksi, onko tasajakoinen musiikki kaksi- vai nelijakoista.

  • Nelijakoisessa musiikissa "bum-tsi"-iskuparit ovat ikään kuin muodostaneet edelleen pareja, joista ensimmäisen iskuparin painollinen isku on painokkaampi kuin toisen iskuparin ensimmäinen isku: "BUM-tsi-bum-tsi"
    • Ensimmäistä iskua kutsutaan painolliseksi, kolmatta osapainolliseksi ja toista ja neljättä painottomaksi iskuksi
    • Näitä painollisten ja painottomien iskujen muodostamia ryhmiä sanotaan tahdeiksi
  • Myös laulaja useimmiten painottaa tahdin ensimmäistä iskua
    • Kannattaa huomata, että laulaja aloittaa laulunsa useimmiten jostain muusta kohdasta kuin tahdin ensimmäisestä iskusta
  • Tanssija aloittaa melko luonnostaan askelluksensa sillä painollisimmalla, eli tahdin ensimmäisellä iskulla
    • Tahdin ensimmäistä iskua kutsutaan usein "Ykköseksi"
  • Suurin osa tasajakoisesta tanssimusiikista on nelijakoista
  • Vaikka humppa määritellään usein kaksijakoiseksi, myös siinä voidaan perusrytmi hahmottaa nelijakoiseksi: "BUM-tsi-bum-tsi" ("HUM-pa, hum-pa"):
    Jos humpan askellusta kuvaillaan hokemalla "y-ja-ka", ensimmäinen askel tulee tavulle "BUM", "ja"-askel tulee tavulle "tsi" ja "ka"-askel tulee tavulle "bum". Viimeisellä "tsi"-tavulla tule askelta, vaan vain jousto ylöspäin.

Matti Jokinen on kertonut Suomen Tanssipalvelimen Rytmi-sivulla useista tavoista tunnistaa rytmi musiikista:
(Huom! Tanssipalvelimen sivustolla käytetään termiä "metri" kuvaamaan asiaa, josta tällä sivustolla käytetään termejä perusrytmi ja tahtilaji.)

"Metrinen rakenne kuuluu musiikissa useilla toisiaan tukevilla tavoilla. Tottunut kuuntelija kuuntelee niitä kaikkia ja hahmottaa rytmin eri tekijöiden yhdistelmästä. Yleispätevimpiä metrisiä tunnusmerkkejä ovat seuraavat:
1. Melodia. Isoimmat intervallihypyt (sävelkorkeuden muutokset) osuvat usein tahdin rajalle, eivät kuitenkaan aina.
2. Sävelten kesto. Useimmiten kaikki sävelet katkeavat tahdin rajalla. Poikkeuksia esiintyy lähinnä säkeistöjen lopussa. Nopearytmisissä kappaleissa kuitenkin kaikki sävelet saattavat katketa myös tahdin sisällä.
3. Soinnut. Sointu vaihtuu yleensä tahdin rajalla, mutta voi vaihtua myös tahdin sisällä.
4. Basson rytmikuvio on yleensä yksinkertaisempi ja selkeämpi kuin varsinainen melodia.
5. Laulu. Lauletussa musiikissa solisti yleensä lausuu tahdin alun selvästi painollisena. Laulu ei kuitenkaan välttämättä ala tahdin rajalta. Lauluun nojautumista rajoittaa myös se, että huono solisti saattaa laulaa pahastikin jälkitahdissa."

Tanssiopalvelimen sivuilla on maininta myös siitä, millä perusteella rytmiä ei kannata etsiä:

"1. Kuten edellä todettiin, äänenvoimakkuus ei välttämättä kerro mitään ykkösen paikasta. Pop-musiikissa kovin jysähdys kuuluu usein heikoilla iskuilla 2 ja 4.
2. Lyömäsoittimien merkitystä rytmin tunnistamisessa painotetaan usein liikaa. Tanssinopetusta varten on jopa tehty erityisiä äänilevyjä, joissa ovat mukana vain lyömäsoittimet. Todellisuudessa lyömäsoittimet eivät yleensä kovinkaan selvästi osoita ykkösiskun paikkaa. Rytmin löytämisen jälkeen lyömäsoittimista voi sen sijaan olla apua rytmissä pysymisessä.
3. Myöskään ei kannata ruveta etsimään mitään muuta iskua ykkösen sijasta. Jos jokin muu isku toisinaan olisikin tunnistettavissa, se yleensä vaatii liikaa tarkkaavaisuutta tanssin aikana, jolloin suurin osa huomiosta on kiinnittynyt liikkumiseen. Ykkösen tunnistaminen sen sijaan ei vaadi paljoa huomiota, kun sen on kerran oppinut löytämään."

4. Joissain lajeissa (esim. rumbabolero ja chacha, ja jossain määrin myös lindy hop) on tarpeen hahmottaa myös tahtiparit:

  • Tahtiparit ovat nimensä mukaisesti pariskuntia. Melodia, ja jossain määrin myös bassokulut, nivovat ne yhteen. Melodian draaman kaari on nousussa tahtiparin ensimmäisellä tahdilla ja kääntyy laskuun tahtiparin toisella tahdilla. Laulaja saattaa vetää lyhyesti henkeä tahtiparin lopun paikkeilla.
    • Tässäkin kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että melodia ei välttämättä ala juuri tahtiparin ensimmäisellä iskulla
    • Melodian draaman kaari toimii myös intrumentaalikappaleissa ja -osuuksissa
  • Tahtien parillisuus alkaa aina säkeistön alusta ja tahteja on aina parillinen määrä
    • Poikkeuksena välisoitto, jonka pituus ei ole välttämättä lainkaan sidoksissa kappaleen tahtijakoon

 

Joissain tanssimusiikin lajeissa tahtien ja tahtiparien ykköset on merkattu huomattavasti selvemmin kuin toisissa. Helppoja tässä suhteessa ovat esimerkiksi suomalainen tango, jenkka ja humppa. Vaikeimpia ovat rumba ja cha cha cha. Jos korva on epävarma, on suositeltavaa harjaannuttaa sitä ensin helpoilla kappaleilla ja siirtyä vähitellen vaikeampiin. (http://tanssi.net/fi/tausta/metri.html#rytmitaju)

 

Rytmitaitojen kehittäminen

Suomen Tanssipalvelimen Rytmi-sivulla käsitellään erilaisia rytmiongelmia ja sivuilla on hyviä ohjeita rytmitajun kehittämiseen.

Jokinen on jaotellut Tanssipalvelimen Rytmi-sivulla rytmiongelmat kolmeen ryhmään:
1. Ykkösen löytäminen ei onnistu tai on epävarmaa
2. Liikkellelähtö tapahtuu oikea-aikaisesti, mutta tanssin edetessä tanssija liukuu pois rytmistä
3. Rytmitajua on, mutta jalat eivät liiku korvien kuuleman musiikin tahtiin

Ensimmäisessä lienee kyse enimmäkseen rytmitajun - musiikin rytmin kuulemisen - ongelmasta. Toisessa ja kolmannessa tapauksessa kyse on ehkä enemmänkin motorisen rytmikyvyn heikkoudesta.

Molempia, sekä rytmitajua että rytmikykyä, pystyy kehittämään:

Rytmitajun kehittäminen

Rytmitaju on kyky samaan tapaan kuin vaikkapa matemaattiset, kielelliset tai taiteelliset kyvyt. Toisilla kyky on vahvempi kuin toisilla, mutta paneutumalla asiaan ja harjoittelemalla jokainen voi kehittää kykyjään.

Olennaista on oppia hahmottamaan kaikkien soitinten äänten joukosta kappaleen taustalla käynnissä oleva säännöllisyys, esim."Rytmin tunnistaminen musiikista" -kohdan vinkkien avulla. Tärkeimpänä kappaleen perussykkeen hahmottamisen lisäksi perusrytmin hahmottaminen:
Ensimmäiseksi: Onko kappale tasa- vai kolmijakoista. Toiseksi: Onko kappale kaksi-, neli- vai kolmijakoista.

Mitä enemmän musiikkia kuuntelee, sen paremmin siitä alkaa hahmottaa asioita.

Suomen Tanssipalvelimen Rytmi-sivulta poimittuja ohjeita rytmitajun kehittämiseen:

1. Musiikin kuuntelu. Yksi käytännön keino on kuunnella musiikkia aktiivisena aina kun siihen on tilaisuus - autossa, kotona, missä vaan. Jos ykkönen ei löydy edellä mainitulla tavalla, paras ratkaisu olisi luultavasti harjoitella samankaltaisella mutta rytmisesti hiukan helpommalla musiikilla, mutta sitähän ei yleensä ole kovin helposti saatavilla.

2. Tahdin laskeminen. Iskuja voi laskea ääneen sekä musiikkia passiivisesti kuunnellessa että tanssia harjoitellessa. Jos käytettävissä on harjoituspari, jolla on vahvempi rytmitaju, voi olla eduksi, että tämä laskee välillä toiselle osapuolelle. Tanssilavalla ääneen laskeminen ei käy, mutta hiljaa mielessään voi laskea, jos rytmistä ei muuten saa otetta.

3. Sormilla laskeminen. Sormilla naputtaminen on hyvä harjoitus. Paradoksaalisesti, kun jalkojen liikuttaminen tuppaa alussa häiritsemään musiikkiin keskittymistä, sormien liikuttelu päinvastoin helpottaa sitä. Naputetaan eri iskut eri sormilla, esimerkiksi nelijakoisessa musiikissa ykkönen pikkusormella, kakkonen nimettömällä, kolmonen keskisormella ja nelonen etusormella. Kolmijakoisessa aloitetaan nimettömällä.

4. Tanssiaskelten jäljittely sormilla Foksin tyyppisiä tansseja voi alussa harjoitella kävelyttämällä sormia pitkin pöytää: etusormella vasemman jalan askeleet ja keskisormella oikean jalan (vasenkätisellä päinvastoin).

Syke ja rytmi on ennakoitavaa, sykkeet seuraavat toisiaan tasaisin väliajoin ja rytmikuvio (tasa- tai kolmijakoinen) toistuu säännöllisesti samanlaisena. Rytmitaju on siis ennakointikykyä. Joskus jostain syystä tämä rytmin ennakointikyky kehittyy heikosti. Silloin sitä pitää kehittää.

Ideoita syke- ja rytmiharjoitteiksi:

  • Sykeharjoitteita:
  • Oma luontainen kävelyrytmi ilman musiikkia
  • Luontaisen kävelyrytmin hidastaminen ja nopeuttaminen
  • Luontaisen kävelyrytmiä hitaammin tai nopeammin käveleminen ja valitun tempon säilyttäminen
  • Taputtaminen eri tempoilla ja valitun tempon säilyttäminen.
  • Oman taputuksen rytmiin kävely
  • Ohjaajan kävelyrytmin tai taputuksen poimiminen esim. omaan taputukseen, kävelyyn tai muuhun liikkeeseen
  • Ohjaajan taputuksen jatkaminen tempon säilyttäen
  • Ohjaajan tasatempoisen liikkeen matkiminen. Ohjaaja lopettaa, oppilas jatkaa.
  • Rytmiharjoitteita
  • Kaksiajakoisen taputusrytmin matkiminen taputtamalla (Kaksijakoinen = joka toinen isku painotettu)
  • Painonsiirto tai askel kaksijakoisen taputusrytmin joka taputukselle (hidas taputustempo, n. 80-110 bpm)
  • Sivulle-yhteen-askellus kaksijakoisen taputusrytmin joka taputukselle (n. 100-120 bpm)
  • Ohjaaja taputtaa kaksijakoista rytmiä, oppilas taputtaa vain painollisille taputuksille
  • Ohjaaja taputtaa kaksijakoista rytmiä, oppilas ottaa painonsiirron tai askeleen vain painollisille taputuksille (keskinopea taputustempo, n. 120-160 bpm)
  • Samat harjoitukset kolmijakoisella rytmillä (Kolmijakoinen = joka kolmas isku painotettu)
  • Samat harjoitukset selkeärytmiseen tasa- ja kolmijakoiseen musiikkiin
  • Voidaan käyttää myös sormien liikuttelua tai sormilla naputtelua, istuessa jalan heiluttelua, ym. tai erilaisin ääntein: hokemia, laulamista, ym.
  • Tempojen vaihtelua
  • Rytmikuvioiden yhdistelyä: joka iskulle ja vain painollisille iskuille

Merkitystä saattaa olla myös sillä, kumpi korva on hallitseva. Vasemmasta korvasta ääni kulkeutuu oikeaan aivopuoliskoon, joka käsittelee yleensä paremmin esim. sävelkorkeuksia kuin rytmiä ja oikeasta korvasta ääni kulkeutuu vasempaan aivopuoliskoon, joka taas käsittelee rytmiä paremmin kuin sävelkorkeuksia. Toisaalta joillain henkilöillä aivopuoliskot toimivat juuri päinvastoin.(Hannaford, 2006, 22) Mutta kannattaa siis ainakin kokeilla, onko jomman kumman korvan peittämisellä vaikutusta rytmin tunnistamiseen, ja jos on, alkaa harjoituttaa sitä korvaa, joka kuulee rytmin paremmin. Kyseistä korvaa kannattanee aktivoida muulloin kuin rytmiharjoitusten aikana. Musiikin aktiivinen kuuntelu, myös ihan normaalisti molemmin korvin, kehittää myös sitä heikompaa korvaa ja viestien kulkemista korvien ja aivojen välillä.

 

Liikerytmikyvyn kehittäminen

Ks. Liikerytmikyky

Jos kuulee musiikin rytmin, mutta sen toteuttaminen liikkein on vaikeaa, saattaa olla kyse liikerytmikyvyn heikkoudesta.

Tanssin harjoittelun alkuvaiheessa tanssija joutuu keskittymään siihen, mitä tekee, jolloin huomiokykyä ei riitä niin paljon musiikin kuunteluun. Kun askeleet ja kuviot alkavat sujua rutiinilla, niin kapasiteettia jää enemmän musiikin havainnointiin. Eli tanssikilometrit korjaavat rytmiongelmia.

Tanssipalvelimen Rytmin tunnistaminen -sivuilla esitellään muutama vinkki rytmiin liikkumisen parantamiseksi:

1. Tasapaino. Paino on tanssissa edempänä kuin tavallisessa kävelyssä. Jos paino on liiaksi takana, sulava liikkuminen on vaikeaa. Tätä voi havainnollistaa liikkumalla ensin kokonaan päkiöiden varassa, sitten kokonaan kantapäiden varassa.

2. Iskun ennakointi. Aloittelijat yrittävät toisinaan reagoida musiikin iskuihin sitä mukaa kuin he kuulevat ne. Tanssiaskeleen pitää kuitenkin lähteä liikkeelle ennen iskua. Iskun kohdalla jalan liike päättyy ja paino siirtyy astuvalle jalalle. Koska iskut tulevat säännöllisin välein, niiden ajoitus on helposti ja varsin tarkasti pääteltävissä etukäteen. Rytmiin tanssiminen perustuu tähän enakkotietoon.

3. Askeleen pituus. Hyvin yleinen virhe nopeissa tansseissa on askelten ottaminen liian pitkinä. Tästä seuraa, että tanssija ei ehdi tehdä liikkeitä musiikin tahdissa vaan jää rytmistä jälkeen. Askeleen lyhentäminen auttaa. Hitaassa valssissa esiintyy päinvastainen ongelma: tanssija ei malta käyttää askeliin tarpeeksi aikaa vaan liukuu rytmin edelle. Tässä tapauksessa auttaa askeleen pidentäminen, joka muutenkin sopii hitaan valssin tyyliin.

Rytmikykyä voi heikentää yliaktiivinen lihaksisto, kestojännitys, nivelten jäykkyys ja lihaksiston elastisuuden puute, alentunut lihasjänteys sekä psyykkinen jännitys (esim pelko ja liikunnallinen alemmuuden ja epävarmuuden tunne). Rytmikykyä ja sen herkkyyttä voidaan parantaa, jos mainitut seikat saadaan poistetuksi. Tarvitaan siis rentoutus-, venytys- ja liikkuvuusharjoituksia, lihaksiston tasapuolista vahvistamista, perusliikunnalla lisättyä liikunnallista vapautuneisuutta sekä paljon erilaisia liike- ja rytmikokemuksia.

Kun keho, ja myös psyyke, on saatu tasapainoon, voidaan siirtyä motorisiin rytmiharjoituksiin.

Motoristen taitojen harjoittelussa on hyvä lähteä liikkeelle kehonhahmotuksesta ja perussykkeen aistimisesta koko kehossa, jota tulisi harjoitella mahdollisimman monipuolisesti, liikkeen kautta.

Rytmitajun kehittämisessä mainitut harjoitteet sopivat hyvin myös liikerytmikyvyn harjoittamiseen, täydennettynä keholla kokonaisvaltaisesti tuotetuilla liikkeillä. Vain mielikuvitus on rajana! Kaikenlainen musiikkiin liikkuminen kehittää rytmitajua ja -kykyä, joten musiikit soimaan ja verhot ja silmät kiinni! Dance like nobody's watching!

Aiheeseen liittyvää materiaalia

http://tanssi.net/fi/tausta/metri.html

http://tanssi.net/fi/rytmi/rytmitesti.swf

Rytmitesti (musiikin harrastajille) http://tonometric.com/rhythmdeaf/

Rytmileikkejä 1-6-luokkalaisille:
http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/opetusmateriaalit_eri_lajeista/paritanssi/luokat_1_2
http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/opetusmateriaalit_eri_lajeista/paritanssi/luokat_3_4
http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/opetusmateriaalit_eri_lajeista/paritanssi/luokat_5_6

http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=258&la=fi

Audilex: http://www.opetusohjelmat.fi/kauppa/product_details.php?p=15

Lähteet

http://www.mutesry.com/pdf/abc_pdf/4_1_PERUSSYKE_JA_TAHTIOSOITUS%20_Rytmi_1.pdf

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19932/jamk_1239000200_9.pdf?sequence=1

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/9539/URN_NBN_fi_jyu-2007614.pdf?sequence=1

http://tanssi.net/fi/tausta/metri.html

Paasikko, luento 2006

http://www.uta.fi/mute/ryt01.htm

http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=258&la=fi

http://www.musicedu.fi/easydata/customers/sml/files/Tasosuoritukset2005/MusPerusteet2005.pdf

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/63580/svengija.pdf?sequence=1

http://karisuoniemi.com/Havaintokyky-musikaalisuus-ja-musiikinkuuntelukokemukset.pdf

http://www.kll.fi/cache/45a8c4f2f7b811df83c07b86d1f822bb22bb/liikunnalliset_perustaidot_netti.pdf

Vasunta, Rytmi ja Liikunta, s. 26

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19932/jamk_1239000200_9.pdf?sequence=1

Vasunta, Rytmi ja Liikunta, s. 27

Tanssimusiikin rytmiikka, sivu 27.

Juntunen – Musiikkia liikkuen, s. 12

http://tanssiurheilu.fi/images/stories/toimisto/stul_kilpailusaanto_07_11_2010.pdf

http://krause.awardspace.com/auditive1.php
http://krause.awardspace.com/auditive2.php

http://tanssi.net/fi/tausta/metri.html

Strandman R. 2008. Dysleksia – Lasten lukemaan oppimisen tukeminen musiikin keinoin.
Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18686/URN_NBN_fi_jyu-200806185514.pdf?sequence=1

Hannaford, C. 2006. Oppimisen palapeli. Yksilölliset aivoprofiilit.
Kehitysvammaliitto ry. Helsinki: Hakapaino Oy.