Päivi
Viiri os. Reinikka Käsityksiäni ja arvojani seuratanssissa: Mitä on onnistunut
seuratanssi? Mitkä ovat minulle
tärkeitä asioita seuratanssissa? Näkemyksiäni ja arvojani tanssinopetuksessa: Opetan mieluiten systemaattisesti, koko kauden, lukuvuoden tai jopa useamman kauden kestävissä tavoitteellisissa ryhmissä. Minulle on tärkeää: Olen sitä mieltä,
että tanssikursseilla opetellaan ja tanssilattialla huvitellaan.
En kuitenkaan ole sitä mieltä, että tunneilla pitäisi
harjoitella otsa kurtussa, vaan tunneillani on rento asenne ja myös
huumorin kukan viljely on sallittua ja myös toivottavaa. Tanssinopettajana
minä tarjoan oppilaille kuitenkin viihteen sijasta taitoja, joiden
avulla tanssijalla on paremmat edellytykset toteuttaa itseään
tanssilattialla. Minun näkemykseni on, että tanssikursseilla
ilo syntyy ihmisten kohtaamisesta, oppimisen ilosta ja onnistumisen elämyksistä. Vahvuuksiani tanssinopettajana:
Kehittämiskohteitani tanssinopettajana:
Minä palautteenantajana: Pyrin arvioimaan, millaista palautetta ja minkä verran kukin oppilas kulloinkin tarvitsee ja kestää. Mielestäni tärkein palaute oppijalle on oppijan oma kokemus toimimisestaan ja oppimisestaan, eikä niinkään se, onko suoritus miellyttänyt opettajaa.
Ohjausnäkemykseni Opetukseni on yhdistelmä kognitivistisia, konstruktivistisia, behavioristisia ja humanistisia opetusmalleja. Kulloinkin vahvimmin käytössäni olevat mallit vaihtelevat opetettavan ryhmän, aiheen ja tilanteen mukaan. Tavoitteenani olisi opetuskokemuksen myötä vähentää behavioristisia opetusmalleja ja lisätätä humanistien oppimisnäkemyksen käyttöä. Kognitiivisen oppimiskäsityksen ja oman oppimiskäsitykseni kanssa yhteneväistä on mm. ajatus siitä, että oppiminen ei ole vain mekaanista mieleenpainamista, vaan oppiminen tapahtuu oppimisprosessina useiden vaiheiden kautta ja että opettaja pyrkii muuttamaan oppilaiden skeemajärjestelmää ja kehittämään oppilaiden ongelmaratkaisutoimintaa. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja oman oppimiskäsitykseni kanssa yhteneväistä on mm. ajatus siitä, että oppija rakentaa tiedon itse ja hän rakentaa sen sen päälle, mitä hän jo tietää ja osaa, että oppija tekee informaatiosta oman tulkintansa aikaisempien tietojensa ja kokemustensa pohjalta, että oppiminen näkyy muutoksena oppijan tiedoissa, käsityksissä, taidoissa ja tunteissa ja että opittujen asioiden toimimista kokeillaan käytännössä: esim. tanssia vapaassa viennissä. Humanistisen oppimiskäsityksen ja oman oppimiskäsitykseni kanssa yhteneväistä on mm. ajatus siitä, että ihmisellä on oppimisestaan sekä vastuu että vapaus, että oppija hyödyntää aikaisempia kokemuksiaan uutta oppiessaan, että opettajan rooli on sivustaseuraajan ja auttajan rooli ja että arvioinnissa pyritään välttämään muihin vertaamista ja painottamaan oppilaiden itsearviointia. Behavioristisen oppimiskäsityksen ja oman opetustoimintani kanssa yhteneväistä on mm. se, että opettaja on aktiivinen, tiedon välittäjä, oppilas passiivinen, tiedon vastaanottaja, että kiinnostuksen kohteena ulkoinen käyttäytymisen muutos ja että opetettava asia pilkotaan pienempiin, helpommin käsiteltäviin kokonaisuuksiin. Behaviorististen periaatteiden mukaista palkitsemismenetelmää käytän hyvin harvoin, lähinnä vain joskus lasten kohdalla, koska motivaation kannalta tärkeimpänä palkkiona pidän oppilaan omia onnistumisen ja mielihyvän kokemuksia. Paloittelen opetettavan asian yhden opetuskerran mittaisiin osiin jotka liitän aiemmin opittuihin asioihin. Opetan yleensä osasuorituksista kokonaisuuksiin päin edeten ja kun useamman osasuorituksen kokonaisuus alkaa olla hallinnassa, palaan yksityiskohtien tarkentamiseen. Käytännössä opetukseni on enemmän behavioristista kuin haluaisin sen olevan: Minä näytän ja selitän kuinka tehdään ja pyrin siihen, että oppilaat oppivat toistamaan suorituksen riittävän samanlaisena. En pidä lainkaan huonona sitä, että tanssin opetus on osittain behavioristista, sillä tanssin opiskelussa motoristen toimintojen automatisoituminen, liikkeen siirtyminen motoriseen muistiin, on yksi tärkeä osa-alue, mutta haluaisin kehittää opetustani tutkivampaan ja tarvelähtöisempään suuntaan. Tutkivaan ja yksilöidympään opiskeluun ei tunnu olevan aikaa. Valmiin mallin tai valmiiden vastausten antaminen tuntuu tehokkaammalta ja turvallisemmalta. Koen, että minulle ei ole tarpeeksi pohjatietoa, käsitystä siitä, mitä oppilaani oikeasti osaa, mitä ajattelevat ja kuinka kokevat, enkä tiedä mitkä ovat oppilaideni oppimistavat. Minulla on käsitys, joka saattaa olla vääräkin, että oppilaat odottavatkin saavansa behavioristiseen ajattelutapaan perustuvaa opetusta, koska ovat siihen koulussa tottuneet. En luota riittävästi oppilaiden kykyyn ja haluun lähteä etsimään itse ratkaisua asetettuihin kysymyksiin. Tutkivan oppimisen
tehokkuus riippuu hyvin pitkälti oppijan metakognitiivisista taidoista,
aikaisemmasta tietotaidosta välinettä kohtaan ... ja itse määritetyistä
tavoitteista. Ihmiskäsitykseni: Ihmiskäsitykseni on lähinnä holistisen ihmiskäsityksen mukainen. Myös humanistisessa ja eksistentialistisessa ihmiskäsityksessä on yhdenmukaisuuksia oman ihmiskäsitykseni kanssa. Mielestäni jokaisessa on jotain hyvää ja jokainen on arvokas. Hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja pidän sitä rikkautena. Olen sitä mieltä, että jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä laatuun; ihmisen ei tarvitse olla menneisyytensä ja olosuhteiden uhri. Tilanteita ei voi aina valita, mutta suhtautumisensa niihin voi.
|